perjantai 1. huhtikuuta 2011
"Miks me ei voitu olla viikkoo?"
"Mä en haluu Suomeen!", "Miks me ei lähettäis vasta sunnuntaina?", "Ääh, Suomessa on lunta!", "Me halutaan jäädä tänne."
Viimeisen päivä aamuna saimme nukkua hieman pidempään kuin muina päivinä. Edessä oli pitkä päivä. Ennen aamiaista siivosimme huoneissamme ja pakkasimme laukkumme, sanoimme "hei hei" uusille saksalaisille kavereillemme ja söimme viimeisen aamiaisen Jugendherbergessä. Pääsimme huonetarkastuksesta läpi ja matka Hampurin kautta kotiin alkoi. Jugendherbergen eteisessä ennen lähtöämme, saimme saksanopelta viimeisen tehtävän. Kolme vapaaehtoista pääsivät viimeisen kerran ostamaan bussi- ja junaliput linja-autonkuljettajalta. "Hallo! Eine 9-Uhr-tageskarte für Gesamtbereich bitte." Kaikki kolme vapaaehtoista suoriutuivat tehtävästä oikein mallikkaasti. Lüneburgin juna-asemalla meitä kuitenkin odotti - meille jo maanantailta tuttu - pienehkö ongelma. Yksityinen junayhtiö oli edelleen lakossa! Ope pelästyi jo, että joudumme taas hankkimaan uudet liput kalliimpaan junaan. Onneksi juna-aseman tiskillä sanottiin, että puolentoista tunnin päästä esimiesvoimin ajetaan yksi lähijunavuoro ja voimme nousta lippuinemme siihen. Onneksi asemalla oli "mäkki", niin aikamme ei käynyt pitkäksi.
Hampurissa ilma oli sateinen. Mutta ei onneksi niin sateinen, että retkemme eläinpuistoon (Tierpark Hagenbeck) olisi peruuntunut. (Kuvia tulee myöhemmin kunhan ope saa ladattua ne omalle koneelleen.) Hampurin juna-asema oli valtava! Juoksimme jonossa emmekä kertaakaan eksyneet toisistamme. Jätimme tavaramme juna-aseman säilytyslokeroon (joista ei saanut kuittia, joten open piti valokuvata kaapit - toimisikohan kuvat kuitteina?) ja lähdimme metrolla eläinpuistooon, jossa norsut, söpöt pikkuapinat, laamat, tiikeri, krokotiili ja muut eläimet odottivat meitä. Saimme ruokarahaa opelta, mutta osa meistä ei ehtinyt eläinten ihastelun lomassa syödä (kuitit piti taas palauttaa opelle, mutta pojilla oli kuittien sijaan valokuva ruoasta ja hinta kirjoitettuna ylös *LOL*). Pikainen shoppailukierros Hampurissa oli viimeinen varsinainen ohjelmanumero ennen kuin haimme matkatavaramme ja lähdimme suunnistamaan lentokentälle.
Chek-in lentokentällä sujui sutjakkaasti ja mutkattomasti. Matkatavaramme olivat tulleet hieman painavimmiksi - liekö syy uusissa vaatteissa ja kengissä? Turvatarkastuksessakaan meillä ei ollut mitään ongelmaa (paitsi opettajilla, joilla oli molemmilla jäänyt käsidesipullo reppuun). Emme voineet uskoa, että matkamme oli näin lähellä loppua! Turbulenssien ja komellusten kautta pääsimme vihdoin - aikataulusta hieman jäljessä - takaisin omiin koteihimme.
(Älkää lopettako vielä blogimme lukemista - meillä on vielä parin tekstin verran kertoiltavaa!)
Viimeisen päivä aamuna saimme nukkua hieman pidempään kuin muina päivinä. Edessä oli pitkä päivä. Ennen aamiaista siivosimme huoneissamme ja pakkasimme laukkumme, sanoimme "hei hei" uusille saksalaisille kavereillemme ja söimme viimeisen aamiaisen Jugendherbergessä. Pääsimme huonetarkastuksesta läpi ja matka Hampurin kautta kotiin alkoi. Jugendherbergen eteisessä ennen lähtöämme, saimme saksanopelta viimeisen tehtävän. Kolme vapaaehtoista pääsivät viimeisen kerran ostamaan bussi- ja junaliput linja-autonkuljettajalta. "Hallo! Eine 9-Uhr-tageskarte für Gesamtbereich bitte." Kaikki kolme vapaaehtoista suoriutuivat tehtävästä oikein mallikkaasti. Lüneburgin juna-asemalla meitä kuitenkin odotti - meille jo maanantailta tuttu - pienehkö ongelma. Yksityinen junayhtiö oli edelleen lakossa! Ope pelästyi jo, että joudumme taas hankkimaan uudet liput kalliimpaan junaan. Onneksi juna-aseman tiskillä sanottiin, että puolentoista tunnin päästä esimiesvoimin ajetaan yksi lähijunavuoro ja voimme nousta lippuinemme siihen. Onneksi asemalla oli "mäkki", niin aikamme ei käynyt pitkäksi.
Hampurissa ilma oli sateinen. Mutta ei onneksi niin sateinen, että retkemme eläinpuistoon (Tierpark Hagenbeck) olisi peruuntunut. (Kuvia tulee myöhemmin kunhan ope saa ladattua ne omalle koneelleen.) Hampurin juna-asema oli valtava! Juoksimme jonossa emmekä kertaakaan eksyneet toisistamme. Jätimme tavaramme juna-aseman säilytyslokeroon (joista ei saanut kuittia, joten open piti valokuvata kaapit - toimisikohan kuvat kuitteina?) ja lähdimme metrolla eläinpuistooon, jossa norsut, söpöt pikkuapinat, laamat, tiikeri, krokotiili ja muut eläimet odottivat meitä. Saimme ruokarahaa opelta, mutta osa meistä ei ehtinyt eläinten ihastelun lomassa syödä (kuitit piti taas palauttaa opelle, mutta pojilla oli kuittien sijaan valokuva ruoasta ja hinta kirjoitettuna ylös *LOL*). Pikainen shoppailukierros Hampurissa oli viimeinen varsinainen ohjelmanumero ennen kuin haimme matkatavaramme ja lähdimme suunnistamaan lentokentälle.
Chek-in lentokentällä sujui sutjakkaasti ja mutkattomasti. Matkatavaramme olivat tulleet hieman painavimmiksi - liekö syy uusissa vaatteissa ja kengissä? Turvatarkastuksessakaan meillä ei ollut mitään ongelmaa (paitsi opettajilla, joilla oli molemmilla jäänyt käsidesipullo reppuun). Emme voineet uskoa, että matkamme oli näin lähellä loppua! Turbulenssien ja komellusten kautta pääsimme vihdoin - aikataulusta hieman jäljessä - takaisin omiin koteihimme.
(Älkää lopettako vielä blogimme lukemista - meillä on vielä parin tekstin verran kertoiltavaa!)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)