Kansainvälistymiskasvatusta käytännössä

Kello 6.15 ensimmäinen koputus oveen. Kello 6.30 toinen koputus. Kello 6.55 aamiainen ja jo kello 7.19 istuimme bussissa matkalla kouluun. 

Bussimatka täpötäydessä bussissa sujui silmiä hieroessa ja heräillessä sekä sanoja bussin seinillä ja ikkunoissa olevista lapuista opetellessa. Puolituntisen matkan jälkeen aloimme seurata saksalaisen opettajan omalle opettajallemme antamia ohjeita, jotta löytäisimme kouluun: etsikää iso pankin merkki, kävelkää sitä kohti, kääntykää oikealle ja menkää portaat alas, kulkekaa rakennustyömaan reunaa pitkin ja törmäätte parin metrin päästä koulumme pääoveen. Tapasimme koulun rehtorin, opettajan ja luokan suomalaisen oppilaan äidin sekä joukon meitä innokkaasti odottavia oppilaita.

Meitä jännitti aluksi aivan valtavasti. Meissä se näkyi kai siten, että olimme hyvin ujoja ja hiljaisia. Saksalaiset oppilaat olivat myös jännittyneitä, mutta he puolestaan olivat hyvin meluisia ja villejä. Ensimmäisellä tunnilla, joka oli englannin tunti, leikimme englanninopettajan johdolla erilaisia tutustumisleikkejä. Tunnin leikkimisen jälkeen oli viiden minuutin tauko, jonka aikana siirryimme kemiantunnille. Kemianluokassa jokaisella oppilaalla oli oma työpisteensä kaasu- ja vesihanoineen. Me istuimme ja kuuntelimme, kun opettaja (sama englanninopettaja) opetti saksalaisille oppilaille kaasujen ominaisuuksia. Rouva englannin- ja kemianopettaja oli täyttänyt ilmapalloja erilaisilla kaasuilla ja näytti meille, kuinka nämä kaasut reagoivat tulen kanssa. Ymmärsimme sanoja sieltä täältä eikä kukaan onneksi – väsymyksestä huolimatta – nukahtanut. Kemiantunnin jälkeen palasimme takaisin kotiluokkaan ja meitä odotti valmiiksi katettu aamiaispöytä! Saksalaiset oppilaat ja heidän opettajansa olivat järjestäneet meille maukkaan ja runsaan aamiaisemme. Emme olisikaan tarvinneet omia eväitämme ollenkaan. Aamiaisen aikana uskaltauduimme jo puhumaan saksalaisille ja he meille. Jää oli murrettu. Koulupäivässä jännittävintä oli seuraavana vuorossa ollut esitelmänpito, mutta sekin onnistui loistavasti. Myös saksalaisten pitämä englanninkielinen esitys Lüneburgista oli oikein hyvä.

Vihdoin oli vuorossa ensimmäinen kunnon välitunti ja pääsimme touhuamaan saksalaisten kanssa ulos koulun pihalle. Oppilaat veivät meidät liikuntahalliin ja liikunnanopettajan johdolla aloimme pelailemaan erilaisia pelejä. Harmiksemme emme pelanneetkaan jalkapalloa, mutta ei se loppujen lopuksi haitannutkaan. Kahdella suomalaisella oppilaalla nyrjähti nilkka, joten he seurailivat vaan kentän laidalta. Onneksi nilkatkin ovat jo parantuneet ja päivä jatkui ihan normaalisti eteenpäin. Koulupäivän jälkeen lähdimme saksalaisten kanssa kaupungille kiertelemään, kävimme Mäkkärissä ja jätskillä. Parille meistä tarttui vielä muutamat kengät ja farkut mukaan. Opettajat istuivat suomalaisen oppilaan äidin kanssa kahvilla ja nauttivat auringosta.  

Tänään on jo toiseksi viimeinen päivä täällä. Retki on ollut aivan mahtava ja matkaan on mahtunut mukaan kaikenlaisia kommelluksia ja naurunpuuskia. (Opettajan tätä kirjoittaessa me pelaamme Jugendhergergessä asuvien saksalaisnuorten kanssa.) Huomenna vietämme päivän Hampurissa ja illalla lennämme takaisin Suomeen.