Olemme niin innoissamme tulevasta matkastamme, että mieluiten emme puhuisi (tai siis emme enää viimeisten kuukausien aikana ainakaan saksanopettajan kuullen) mistään muusta kuin siitä. Usein opettajamme on kuitenkin vastannut meille kieltävästi, kun olemme ehdottaneet, että puhuisimme saksan tunnilla matkasta. "Pitäähän meidän opiskellakin, jotta osaatte sitten kommunikoida niiden saksalaisten kuudesluokkalaisten kanssa," opettajamme on monta kertaa vastannut. Viime perjantaina saimme kuitenkin aivan luvan kanssa puhua mielin määrin opintomatkastamme - tosin koulupäivän jälkeen.
Viime perjantaina saksanopettajamme halusi, että jäisimme koulupäivän jälkeen valmistelemaan matkaa. Koska opettajamme oli kiireen keskellä unohtanut muistuttaa meitä siitä, että voisimme ottaa eväät mukaan, saimme houkuteltua hänet lähtemään kanssamme kauppaan. Se olikin opettajalle ensimmäinen "reissu" meidän kanssa koulun seinien ulkopuolelle. Kun pääsimme takaisin koululle, alkoivat matkavalmistelut. Opettajamme on tietenkin hoitanut meille lentoliput ja hostellimajoituksen sekä pitänyt huolta kaikista muista tärkeistä asioista, mutta pitihän meidänkin osallistua jollain tavalla yhteisen matkamme järjestelyihin.
Meillä on tiedossa kuulemma jonkinlaista "kaupunkisuunnistusta" Lüneburgissa ja saamme kai joitain muitakin tehtäviä matkan varrella. (Opettajamme haluaa ilmeisesti varmistaa sen, että meillä ei vain pääse olemaan tylsää matkalla. Ja että varmasti joudumme käyttämään saksan kieltä.) Näitä tehtävien suorittamista varten, askartelimme pienet päiväkirjat. Päiväkirjaan piirsimme myös miellekartan omista odotuksistamme, ajatuksistamme, peloistamme ja toiveistamme. Askartlimme myös sellaiset nimikortit, joihin eksymistilanteen varalta kirjoitimme oman nimemme, majoituksen osoitteen sekä opettajan puhelinnumeron. Opettaja selitti meille, että jos eksymme, niin meidän tulee ojentaan tuo kortti lähimmälle ihmiselle ja jäädä siihen paikkaan seisomaan. Korttia ja päiväkirjaa tulee kantaa koko ajan mukana. (Opettaja paljastaa, että yksi syy tähän on se, että eräs "kaupunkisuunnistuksen" tehtävistä vaatii sitä, että muistiinpanovälineet ovat koko ajan mukana.)
Askartelutuokion jälkeen saimme esittää opettajalle kaikki mieltämme askarruttavat kysymykset ja opettaja yritti parhaansa mukaan vastata meille. Opettajamme on myös tehnyt meille lukujärjestyksen matkaa varten - ja se on saksankielinen! (Se meitä hieman kauhistutti, mutta emmeköhän me ymmärrä kuitenkin, missä meidän tulee mihinkin kellonaikaan olla.) Huomisen koulupäivän jälkeen jäämme myös koululle tekemään viime hetken valmistelut.
Ps. Enää kolme päivää.
Pps. Lüneburg -video
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti