Kävelyä, hippaa ja kommunikointia.

Olemme aivan poikki. Opettajilla oli mahtava ajatus siitä, että kävelemme tänään Jugendherbergestä keskustaan ja kierrämme keskustan nähtävyydet jalan. Kaupunkikierroksen jälkeen jatkoimme kävellen vielä suolamuseoon ja sen jälkeen koitti päivän odotetuin hetki eli neljä tuntia shoppailua Lünebrugin keskustassa. Onneksi meillä oli kunnon kengät. Aamupäivällä kauhea tuuli kiusasi meitä muuten aurinkoisessa säässä, iltapäivällä ilma lämpeni onneksi huomattavasti. 

Kaupunkikierroksemme kohokohta oli varmasti se, kun yritimme etsiä erään kirkon pääovea, jotta olisimme päässeet sinne sisään. Etsimme ja etsimme, mutta emme löytäneet. Juuri kun olimme luovuttamassa etsimistä, avautui erään viereisen talon ovi ja vanha, arvokkaan näköinen herra tuli kysymään meiltä jotain saksaksi. Saksanope hyppäsi tulkin rooliin ja saimme vartin verran kuunnella kirkon ja Lüneburgin historiasta. Kirkkoon emme päässeet sisälle, mutta tiedämme nyt miksi Lüneburgissa osa taloista on aivan vinossa.

Ennen kuin jatkoimme matkaa suolamuseoon, söimme saksalaisten nuorten tapaan lounaaksi herkulliset Dönerit. Tai pikemminkin Döner Tütet. (Voitte käydä googlaamassa mitä ne ovat.) Aluksi emme olleet kovin innoissamme mistään museoreissusta, mutta kai matkalla yhdessä museossakin on käytävä. Museokierros alkoi sillä, että saimme maistaa suolavettä ja tehdä itse suolaa. Suojalasit päässä hämmensimme vesiliuosta tulen päällä ja näin pikkuhiljaa saimme aikaiseksi valkoista mössöä, joka pakattiin meille kotiin vietäväksi. Kiersimme oppaan kanssa museossa ja ope tulkkasi meille kaikki vaikeat asiat. Muuten yritimme itse ymmärtää ja saada selville mistä oli kysymys. Jännittävintä oli ehkä se, kun pääsimme käymään ”suolakaivoksessa”.

Kun pakollinen museoreissu oli ohi alkoi – niin luulimme – päivän paras osuus: shoppailua pienryhmissä. Koska opettajamme on kenkähullu ja tiesimme hänen ostelevan kivoja kenkiä Saksasta, pyysimme häntä kuitenkin ensin viemään meidät kenkäkauppaan. Lähes kaikki tytöt ostivat uudet kengät. Neljä tuntia kaupungilla kului jätskiä syödessä, saksaksi asioidessa, shoppaillessa ja auringosta nauttiessa. Reissun päätteeksi kävimme hankkimassa eväät huomista kouluvierailua varten. Onneksi opettajat suostuivat siihen, että menemme bussilla ”hotellillemme”. Ei enää kävelyä.

Odotellessamme ruokailun alkua, opettajamme tutustui joihinkin saksalaisiin koululaisiin (jotka luulivat meitä vanhemmiksi kuin 12-vuotiaiksi) ja sanoi heille, että me haluaisimme pelata heidän kanssaan. Mutta emmehän me niin olleet sanoneet! Alkoi tunnin kestänyt ”hulabaloo” – pelatako saksalaisten kanssa vai ei. Opettajien pienen maanittelun ja kannustuksen jälkeen päädyimme kuitenkin yhdessä saksalaisten seiskaluokkalaisten kanssa ulos leikkimään hippaa ja opettamaan heille suomea. (Sanoja joita opetimme: moi, huomiseen, kakkos-Timo, numerot 1 – 5, suomalainen ja saksalainen). MAHTAVAA!!

Huomenna illalla kouluvierailun jälkeen Jugendherbergessä on vuorossa lisää saksan ja suomen opiskelua sekä hippajuoksua.